Perinteisesti lattiapontti naulataan urospontin tyvestä kiinni, mutta nykyisenä akkuvääntimien aikana ne kiinnitettiin lattiavasoihin ruuveilla. Sen jälkeen normaali hionta lattiahiomakoneella ja niin lattia oli puolivalmis, mutta puussa näkyi selvästi hiontamateriaalin jättämät pyöreät hiomakuviot. Syynä oli se, että hienoin saatavissa olleen laikan karkeus oli 120, kun minimi olisi ehkä ollut 160, mieluummin yli 200.

Loppuhionta tehtiin varsinaisen pintakäsittelyn yhteydessä kuitulaikalla, jonka työjälki oli aivan toista luokkaa kuin santapaperityyppisellä perinnelaikalla.

Viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana lautalattia on tavallisesti lakattu ja useimmiten lakattu kuoliaaksi, koska paremmastakaan ei enää tiedetty. Kuitenkin paljon miellyttävämpi ja jotenkin toimivampi lautalattia syntyy öljyämällä, jopa pelkästään vahaamalla, joskin tämä viimeksi mainittu keino ei ehkä sovi kovaan kulutukseen tulevalle lattialle.

Olimme aikaisemmin kokeilleet lattian käsittelyä pellavaöljyllä, jonkin verran hautatervalla jatkettuna ja pineenitärpätillä ohennettuna. Hyvät kokemukset tästä johtivat kasviöljyperustaiseen puun käsittelyyn.

Lattialaudan palasilla tehtyjen kokeitten jälkeen valitsimme pinnoitusaineeksi saksalaisen Auro-tuotteen, öljyn, joka kovettuu puun solukon sisään pellavaöljyn tapaan. Valmistaja kutsuu sitä nimellä kiinteä kovaöljy, lähinnä siksi, että se muodostaa suhteellisen kovan ja kulutusta kestävän pinnan. Kokeilimme myös toista, vahaan perustuvaa käsittelyä. Kokeet antoivat jokseenkin hennon, tosin vaalean ja kauniin tuloksen, öljyn taas nostaessa esiin puun syyt ja kuviot huomattavasti voimakkaammin.

Viimeistelyhionnan jälkeen käsittelyöljy, Auron kiinteä kovaöljy nro 123, levitettiin lattialle huopatelalla tasaiseksi peittäväksi kerrokseksi. Hetken imeytymisen jälkeen oli jatkokäsittelynä hiertäminen lattiahiomakoneella. Ideana oli toimia ennen kuin öljy ehtii mainittavasti kovettua. Varsinaisena hiertämisvälineenä oli kuitulaikka, joka on samantapainen, mutta paljon hienorakenteisempi kuin puun viimeistelyhionnassa käytetty.

Runsaat 24 tuntia myöhemmin tehtiin toinen samanlainen käsittely. Nyt vain öljyn menekki oli huomattavasti vähäisempi: reilulla litralla saatiin käsiteltyä koko lattiapinta-ala.

Toisen käsittelyn ja parin päivän kovettumisen jälkeen pinta oli silkinhieno, vähän kiiltävä ja jo niin kova, että siellä saattoi astella. Vettä se ei vielä siedä, vaan vaatii parin viikon ajan kovettuakseen riittävästi.

Lopputulos on yllättävän elävä. Näytepaloista ei selvinnyt vielä se, miten monimuotoinen puu koivu saattaa olla. Verrattuna mäntylautalattiaan tämä pinta on selvästi elävämpi, puhumattakaan kaupallisista paksulla pintaviilulla päällystetyistä lautaparketeista, jotka ovat kirjavimmillaankin selvästi yksitoikkoisempia. Mutta usein on asia niin, että lattia jää vain lattiaksi ilman että sen visuaalisia arvoja voidaan tai edes halutaan hyödyntää.

Lopullisesta pinnasta tuli hieman kiiltävä, samettimainen. Silti se on erittäin sileä ja niin kova, etteivät kovajalkaiset huonekalutkaan ole jättäneet siihen jälkiä. Kovan, raskaan ja kulmikkaan esineen pudottaminen toki vaurioittaa kaikkia puulattioita, mutta kukapa nyt silitysrautaa tai tiiliskiviä asuinhuoneiden lattioille heittelisi.

Öljy on tummentanut vaaleaa koivua jonkin verran ja nostanut esiin myös puun erilaiset alueet. jota siis koivussa on erittäin paljon. Erikoista on, että koivuun tulee selvästi hieman punertava sävy.

Lattian kuivuttua lopullisesti huone päätyi toistaiseksi sekalaisen käyttöön: osittain tavalliseksi huoneeksi, osittain lasten leikkitilasi ja perheen videokeskukseksi. Koska kyseessä ovat pienet lapset, jotka katselevat satuohjelmia mieluummin lattialta, on TV-ruudun edessä tavallisesti patja, joka hieroo päivittäin alustaansa.

TV:n katselun ohessa lattialla leikitään toki muutenkin, rakennellaan lego-palikoista kaikenlaista, ajellaan pikkuautoilla ja varustellaan nukkekotia.

Nyt, kolmen kuukauden käytön jälkeen ei pinnassa kuitenkaan näy eroja runsaasti käytettyjen alueiden ja esimerkiksi sohvan alle jääneen alueen kanssa.

Öljykäsittelyn luonnonmukaisuus on nimenomaan lapsiperheessä selvä etu, sillä viisivuotiaat ja nuoremmat lapset kavereineen voi huoletta päästä leikkimään tälle alueelle.

Lattian käsittelyssä on käytetty vain yhtä ainetta, saksalaisen Auron kiinteää kovaöljyä nro 123. Mitään liuotinta, ohennetta tai pohjustusainetta ei käytetty. Koko alan, siis n. 40 m 2:n käsittely meni yhteensä vain n. 3,5 litraa öljyä, joten sen kustannus koko lattian teossa on aika mitätön.

Itse työ ja työkoneiden vuokraus aiheuttaa luonnollisesti kustannuksia. Varsinainen karkea hionta tehtiin konevuokraamosta lainatulla lattiahiomakoneella, loppuhionnassa taas käytimme lattiankäsittelyaineita myyvän yrityksen hiomakonetta ja heidän toimittamiaan kuitulaikkoja. Työvälineiden vuokrahinnat ovat kuitenkin tapauskohtaisia, joten emme esittele niitä sen enempää.

Teksti Matti Järvi 2005

Katso myös hoito-ohjeet tästä